Keittiöhommia

Olen kuullut kuinka pöytä katetaan Koreaksi.
표를 설정

Osamaisema

Diorama elämän kolmiodraamasta.
Katson hetken sisään ja oivallan.
Tästä pitää nähdä vinjetti,
mutta nurkkia ei saa vinjetoida.

Sama se mitä mitä valtaosassa osamaisemia.
Tässä sektorissa se draama tehdään.

Kun yksi ei näe.
Toinen näkee.
Kolmas katse suuntaa vailla.

Kun kolmio on valmis
alkaa pyörre kehittyä.

Se kiihtyy palloksi.

Ja sitten joku lähtee tangentin osoittamaan suuntaan.

Runosuo

Kuljen kirjaimilla, lauseiden pitkospuilla.
Mukana pitkospulla.
Välipalaa.
Välimerkkejä.

Kyllä tarina kestää, kantaa.
Hölynpöly hyllyy, hötöää.

Kuljen ja kaadun sanansilmään.
Vajoan merkitsemättömiin sanoihin.
Eivät ne kaikki ole sanoja, kirjaimia.
Lauseita vähiten.

Mutta kun asettelen, niin kuljen.
Pullat on syöty.
Sanat.
Kaikki.

America

Etsin suunnattomuudesta suuntaa uutta
Riimut, raamit ja raastavat rutinat
pesämunan vaalijoilta.
Oma pää ja pääoma.
Kaarran kompassista kaaren.
Määrättömyydestä määrittelen.

Rantakaaresta tangentin suuntaan.
Yhtälö joka on todistettava.

Cristoforo Colombo

Runotorstain kuvahaasteen äärellä mieli lähti vaeltelemaan kauas ajassa...
http://runoruno.vuodatus.net/blog/3718520/265-haaste/

Sametinpehmeää

Tämä tarina ei ole valveille.
Tämä tarina on unille.
Muumilaakson seesteys.
On ystävyys ja avun anto.
Minä ja tarina olemme.
Yhdessä ylivoimaiset.

Ja hän joka valveille ei jää.
Kuulee kertojan etääntyneen äänen.
Katoavan unisonttiin.
Somaan sonettiin.
Samettiin.

Kätketty viesti

Viesti on kätketty maailmalta.
Se on ehkä tahaton, mutta osuva.
Puhutaan kielestä joka ei ole äidinkieleni

"Always Look On The Bright Side Of Life"

Jos ymmärrätte isojen kirjaimien tärkeyden...
A LOT BS, OL!
(A lot bullshit! Oh lord...)

"Katsokaa Aina Elon Kirkasta Puolta!"

Helppoa ei ole huutaa
ristiinnaulittuna käsistä ja jaloista.
Ne sen tekevät jotka jotain sillä tarkoittavat.

***************************************
Runotorstaissa liikuttiin Monty Pyhonin videotallenteen ja musiikin äärellä.
http://youtu.be/WlBiLNN1NhQ

Monty Python's Life of Brian (1979)

Haastan teidät

klikkaamaan ja kertomaan. -> Kuvahaaste

Maakeski

Olen keskellä
maata, elämää ja ihmisiä.
Olen keskeltä,
se ei minusta koskaan lähde.
Jouduin keskelle
kaikkea mitä silloin ei...
Ja kesken
kaiken olen täältä vielä lähtevä.

Tämä maa on kesken.
Olen Maakesken.

Gaia

Runotorstain puolella ollaan tummien vesien äärellä.
Tässä innoituksen lähde: Fish Magic. Wikimedia Commons
*********************************************
Ihmisen evoluutioherruuden näyttämö

Kun lehdet ovat pudonneet

Jäävät hanskat, huivit

pipot, tutit

syksy

Joku luovuttanut avaimensa

luottaen luonnon pysyvän ulkona

"Monet eivät nähneet.

Nähneet suurinta tuhoa.

Tuhoa hyökkäyksen takana.

Takana olivat vain kuolleet.

Kuolleet kylmään ja vaivaan."

Vai vaan luonnon valtaan?

Valtaan ennen sapiens sukua.

Kysyn

pipoista ja tuteista.

Jäähanskoista ja -huiveista.

Kun lehdet ovat vihdoin pudonneet

Olemmeko varmoja herruudestamme?

Kun virta vie matkustajansa.

Tuuli heilauttaa orjansa maailman reunan yli

ei ota kiinni

Aseita on enemmän kuin ihminen osaa keksiä.

Kaatuneiden avaimet oksilla.

hanskat puiden latvoissa

huivit uponneiden tukkien latvoissa.

Kalat pukeutuva kadonneisiin sormuksiin.

Tuntolaattoihin kuninkaiden. Narrien. Sotilaiden

Hammaspesu

Mustekala pesee
hampaat kahdella lonkerolla.
No sepä hauskaa!

Minä pesen
hampaat kahdella lonkerolla
No olen alkoholisti?

Karkki tai kepponen

Kuusen kerkkiä.
Herkkiä hetkiä.
Retkiä, reisuja.
Raisuja muistoja.
Puistoja puisia.
Luisia nahkoja.
Nahkurin orsia.
Korsia ohrasta.

Kerkkä kepposeksi.
Hetket herkuksi.
Reisuista retkilaulut, muistojen airut.

Puistossa puisevat.
Luuta ja nahkaa.
Sopivat tapaamisen nahkurin orrelle.

Käyköön meidän niin tai näin.
Karkki tai kepponen.

We divided the zeroes

Kelloni raksuttavat yötä pienemmäksi.
Joka rasahdus pilkkoo osan yöstä irti.
Kellot narskivat eri kohdista. Eri aikaan.

Muuten purisi tyhjää.

Jos aika kuluisi.
Niin, jos siitä mistä se on loppu,
niin tulisiko lisää aikaa?

Kaksi negatiivistahan on positiivinen.
Vai olisiko se nollalla jakoa?
Nollaa ei voi jakaa nollalla?

Mutta enhän minä
ole perheeni kanssa mitään.
Emme ketään.

Nollia?

Silti me jaamme toisiltamme.
Toisillemme.
Nollalta nollalle.

Mutta toisillemme
olemme kaikki
luvut ja numerot.

Kuulette?

olen...
olen täällä..
olen tässä.
olen minä!
Olen!?

Helyt

Joskus tuntu,
että korut painavat
ranteitani.

Painoa on
toisenkin ilmakehän
verran.

En ole kerännyt sinivuokkoja
En silittänyt kissanpoikia
En kannata natseja
En kasvata sikoja

Nyt
olen saanut
kahdet.

Toisiinsa sopivat korut. Helyt.

Pakkolasku.
Maksusitoomus.
Käsiraudat.

The chronicles of Novgord

1293

The Swedish came
to build a castle.
At Karelian soil
planning for
a fight

Novgord to conquer
Knights to command
crusaders in night
ready for a fight

1293
The Karelian came
for castle dismantle
At Karelian soil
planning for
a fight

Castle to conquer
Warriors to command
crusades in night
will stop in this fight

Teille hiljaisille

Miesten huone.
             Seinällä tussia.
Jonkun tekee mieli
             repiä tapettia.

Kasa lehtiä, jotka eivät putoa enää mihinkään.
Niistä yksikään ei käsitöihin kannusta.

Puolikas rulla kutipaperia lehtien vieressä.
Kutittaa pyyhkiessä. Kyllä on kovaa.

Odottavat naista
             nostamaan.
Niinkuin valtaosa
             käyttäjistä.

Metus

*** Tähän tekstiin sain alitajuisen kipinän.
*** http://mustavaris49.blogspot.fi/2012/10/pelko.html

Ainoat keinosi selättää
pelko:
Et saa käsittää.
Voit vain
extirpoida.

Kuristusote kaulallasi.
Umpeen kasautuvat käytävät.
Kunnes sormet koskettavat toisiaan.
Seinät ovat yhtä.

Ja se elää
vielä kun sinä muistoissa.

Antimaterianisti

Pimeydessä makaan
heijastamatta valoa.
Ainakaan ihmissilmin katsoa.
Hehkuu muut.

Valo tahtoo tulla
minut paljastaa.
Mutta se ei pääse sisään.
Hehkuu muut.

Valo ei koskaan
löydä varjoa.
Aina nurkan takana
hehkuu muut.

Kun valo kantaa itsensä.
Pimeys kantaa itsensä.
Minä en kanna ketään.
Minut kannetaan.

Kun ilma virtaa tiehensä.
Tyven pysyy ja pitää itsensä.
Minä lähden, minä jään.
Tässä olen, tässä en.

Vesi laskee reittinsä.
Hiekka jalat astujain.
Minä lasken sisääni
ne jotka minut laskevat.

Aika juoksee hitaasti.
Taas tänään avaruus laajeni.
Minä olen ajaton avaruus.

Antimaterianisti katkolla.

Punainen kääpiö

Olen kehys riihessä elämän.
Olen lasi, josta ei näe lävitse.
Olen peili, joka torjuu valon.
Olen tässä yksin.

Olen väki vallan kahvassa.
Heilun maailman karmissa.
Minussa on lukko ja avain.
Olen tässä yksin.

Olen rytmi koneen käynnissä.
Loputon pyörivä voima.
Suuntaan kulkeva liike.
Olen tässä yksin.

Ikkuna ilman suuntaa.
Ovi ilman painetta.
Pyörä ilman kehää.
Tässä olen yksi

punainen kääpiö.

Liike jatkuu

Metallinen tähti jäi hetkeen.
Oliko sen voima jo sammunut?
Asettunut.

Fotoneiden ryöppy jäi vangiksi.
Ne jatkavat samaa näytelmää.
Tunnetta.

Tuo tähti voi näyttää nyt toiselta.
Aivan kuin tähti toisella laidalla
universumia.

Sinne ei pääse Ladalla.
Ei sillä tahdilla.
Tähtivoihin.

Kätesi on kuuma veitsi.
Halki universumin.
Kitkatta.

Aivan kuten metallitähti mielessä.
************************************************
Tämä oli pitkästä aikaa runotorstain kuva-aiheesta kirjailtu teksti.
Alkaisikohan suoni taas aueta alkuvuoden tukosten jälkeen.
************************************************

Paisuvais

Se on pääasia.
Minä olen tilapäinen.
Pääasia on tilapäisen ongelma.

Pitää sulkea kanavat.
Hermo- ja rannekanavat.
Maksukanavia ei edes koskaan avattu.

Virrat antaa
tiedon ja taidon
vastaanottimeen.

Jos katkaisen virrat.
Niin, jos katkaisen.
Mitä sitten?
Loppuuko tieto vai elo?

Tilaa päässä tilapäisellä.
Päässä asiaa pääasiassa.
Pää määrää päämäärän tiedolle.

Ulos korvasta.
Tuohon koloon survastaan.
Tietoa pyörii kuin aivoni olisivat sukupuolielin.

Paisuvaiskudosta.

Runon ja kuvan liitto

Odotus

minä istun ja olen
syön
juon
minä seison ja olen
         odottaja

mätänemisprosessin alkuun
aikaa
enemmän
tai sitten vähemmän
         odottamatonta

elämä on kahden
sanasen edessä ja takana
välilyönti täynnä ylilyöntejä
lyöntejä

melkein haistan
maku on jo kieleni päällä
luulen kuulevani
kuolevani

mutta taas aikaa on enemmän
istunpa alas
ja annan maailman kiihdyttää
viihdyttää.      

In memoriam

Kukaan ei ole koskaan
laskenut puun henkistä painoa
silloin kun se lasketaan maahan
sisään suljettu rangan kaataja väkevä
Oksien yhteen solmija lempeä
Kynsitulten luoja kykynen
Puupäiden kaitsija

Puolustuspuhe

Voitteko olla aivan varmoja
että minä valehtelen
kuvittelen
kuvitan vääriä maisemia
entä jos mielenne on silkkaa
pohjoista
Jos mieleni on yksin
etelää
Me olemme silti koreaa
Yhtä maisemaa
jossa joku painuu idästä länteen.

Kaksi nuijaa

Nuija lyö pöytään
en pane vastaan
enkä vihtaan
koske enää pitkään
varteen miehen enkä naisen
luilla makaa
nahat rikki
pää hehkuu
valo salissa
ylemmät herrat
tuomiot julistavat
totuuden ääneen
minut lyövät
nuijalla pöytään
lyönyt on nuija

Piinasta

Päästä pääsi pannasta.
Anna ajatuksen jälleen lipua.

Kun panta ei enää kiristä
et tarvitse muiden apua.

Piinasta kaihertaa jalkasi alla.
astu pois ja vapaudu piinasta.

Sosiaalipaine on kestämätön. Astu siis ulos kattilasta,
Käännä levyä allasi pienemmälle

Kyllä sinä sen osaat
Itsehän sen levyn kuumensit

Johdatetut

Seisoo vanhan liiton Kvestori
ympärillään vallanhimoisia patriiseja
Alkaa noiden joukossa pään nytkintä
Hän itse tuijottaa kylmää pääkytkintä

Kytkeytyisi virta taivaankannen moottoreihin.
Tähtiverhon taapeleihin.
Tulisi kaikki mitä kuvitella saattaa.
Tulisi edes jotain.
Tätä ei mitään on jo jatkunut 10 vuotta.

Lunta, vettä, räntää tai happoa.
Ämmiä äkeet selässä.
Mutta edes jotain.
Kunhan ei mitään.

Sormi hikoaa painalluksen yllä.
Välimatkaa on juuri pisaran tippua.
Sulkekaa kaikki silmänne.
Ja rukoilkaa kaikkia henkiä.

Koska minä hikoilen
olen kylläinen.
Ja te jotka silmänne ummistitte viimeisen kerran
ette edes huomanneet tuhoanne.

Tilapäinen mielenpahoittaja

Painakaa jalkanne sepeliin
soraan
öljysoraan ja multaan

Se voi olla viimeinen askeleenne

Allesi voi tulla punainen matto
tai puinen arkku
märkä lätäkkö ja vapiseva ruho

Eikö se olisi voinut olla viimeinen askel

Tätä häpeää ei pysty käsittämään
eikö se tarvitsisi kädet
jotta se voisi kuristaa minut pois

Ottaa puolestani sen viimeisen askeleen

Mutta koska kaikki on vain välillistä
väliaikaista
välinpitämätöntä
välikysymyksiä
välitilaa
välittäjiä

ei kukaan välitä

Tainakhin tapahtumatietäjä

Yhdessä ihmisunessa näkyi historian siivet sulkineen ja luineen. Nahkoineen.
Mennyt ja tuleva aika kuninkaitten, herttuoiden.
Controllerien ja account managereiden. 

Alkuräjähdyksestä Tainakhin viimeiseen taistoon.
Ihmisalut olivat loppuneet saasteiden alla.

Näkijä tiesi kaikki maailman virheet.
         Ihmisen erheet.
Vaan näki tuo myös palavan hahmon.
Otti omakseen tuon kasvot.

Ei tullut profeetaksi jalustalle kultaiselle.
Jalat alta taittui.
Kuoli pois kesken kaiken.
Ei ollut miestä ymmärtämään tehty.

Ei mieli kestänyt mielettömyyttä.

Tuhdonpainajat

Älä lausu ääneen silmiesi näkyjä.
Älä kuuloluiden narinaa ulos lurita.
Kätesi piirtää symboleja salattuja.
Jalkasi tanssii yli piirin sallitun.

Koske minua, koska koski tahtoo kuskin selättää.
Laske tuhdolle ja laske koski. Koski meitä koskee.
Tuhto tahtoo meidät turvaan täältä.
Täältä meidät turman tieltä.

Älä piirrä päiviesi riimukarttaa.
Älä näytä riemukaaresi suunta.
Käy kohti taivaan rantaa.
Airueena alas kylmää virtaa.

Koske minua, koska koski tahtoo kuskin selättää.
Laske tuhdolle ja laske koski. Koski meitä koskee.
Tuhto tahtoo meidät turvaan täältä.
Täältä meidät turman tieltä.

Vesitimantit tuulenvuossa. Tähtinä keskipäivän loiston.
Sataa yllemme kimaltaen kauhua, auringon hehkua.

Piscator

Kudoin päälleni päivien verkkoa.
Yksi nurin ja toinenkin.
Yksi oikein ja ei koskaan enää.

Suojaksi sen piti tulla ylleni.
Kokemuksista kilpeni
Sanvalmiudesta miekkani.

Sanoja vaan en puhunut,
vain halki ilmaa haukoin hiljaa.
Päälleni kun aika kävi
kaatoi minua kuin terä viljaa.

Kokemuksen kalastajaksi
piti minun mennä onkineni.
Ongesta tuli ongelmani.

Siima köytti kaulan varteen
puun josta minä sen riistin.
Siinä olin suu auki killuva


sätkijä, potkija ja vihdoin viimein hiljentyvä.
Paikalla sata muistoa. Muistomerkkiä puista.
Kasvualustana makaajan. Tuuli kuiski kertomaani.
Kiuru kuuli kiroukseni.


Sanoja vaan en puhunut,
vain halki ilmaa haukoin hiljaa.
Päälleni kun aika kävi
kaatoi minua kuin terä viljaa.

Talvipilven maa

Mitä tapahtuu? Muuttu maisema.
Ei varjoja. Valoa joka suunnasta.
Ei lähdettä paikallisteta.
Vedessä ja valossa.
Äänessä ja tiedossa.
Ammennetaan sokeina.
Uskotaan mitä halutaan.

On paikkoja, jotka talvella
voisi laskea alas maan pinnasta.
Kun taas toisaalla
kylmässä ja varjossa
koetaan tunteita.
Ne sisään saa suonesta.
Ei ne lähde Suomesta.

Talvipilven maa.
Täällä joka suunnassa
on valoa, varjoa
ja ihmiskasoja.
Disco-jumalaa ja
valkokaulusherraa.
Molempien autoissa
on riite pakkasessa.

Maija ja sinisedät

Koppalakki, sinivuokko
Nappinatsi, paskalakki
Kyttä, skoude.
Sinisetä, tinanappi.

Oli nimeä monta tarinan kolmannella osapuolella.

Kyydissä mustan maijan
oli "musta-Maija".

Kyyditti manan maille
Maija miehen hengen

Kyyditti maija hengen.
Maijan pahnoille vieden.

Nimettömyyden takana

Pelkäätte ääniä
joita kukaan ei ole sanonut
Tulisi pelätä tekstiä
jota kukaan ei ole kirjoittanut

Se on olemassa
Ei sitä kukaan tunnusta

Vääränimen takaa se on huudettu
Nimettömän totuus tuotu julki

Kriitikon mielipide silloin kun Häntä ei ole
Mielipiteetön silloin kun Hän on

Paljastettu olkoon Hänen nimensä   

Tulkoon Hänen syntinsä   

Sillä Hänen on valta   

Hänen on voima 

Hänen on kunnia

Hän on           

Iänkaikkisesti

Nimettömyyden takana

Pimeään

Olen pelko, raivo ja pakokauhu.
Enkeli vailla siipiä.
Kylvän. Korjaan pahaa heinää
pää täynnä ääniä.

Veitsi, kirves tai ase tuokaa
ikuisuus jo odottaa.
Käsi, jalka ja silmämuna
rajalle jo hamuaa.

Toivoon elämä tuhlataan.

"Pimeään!" Kutsui vieno ääni.
                  Kutsui vieno ääni

Syöksykää matkaan sisään pääni.
                  Matkaan sisinpääni.

Tuli itku, parku ja paha mieli.
Huuto ennen hetkeä
jolloin lopppu kaikki mainen
ei ennen käsi herkeä.
Olen kosto, tuho ja Pirun airut.
Käsissäni kuolema.
Olen siellä, täällä. Kaapin päällä.
Myrkyllinen suudelma.


Toivoon elävät uhrataan.

"Pimeään!" Kutsui vieno ääni.
                  Kutsui vieno ääni

Syöksykää matkaan sisään pääni.
                  Matkaan sisinpääni.

******* Vanha teksti, jossa oli vain ensimmäinen säkeistö. Kirjoitin toisen säkeistön vasta nyt. *******

W.T.H.H.I?

(What the hell have I?)

I use to have a friend who gave me shelter where to runaway.
My life everyday so fragile. I closed up the door and lied
down at floor with my fucked up life and my voice telling you lies.
Now what the hell have I? Want to close my eyes and just die.

What the hell have I?
Close your eyes and watch me die.
In your head I live,
but in your world I dont fit.

I realy dont fit
       In your world.

I use to see trough your eyes. Never been happy as days go by.
But you know that I try break loose from your mind.
My friend is against me. Didn't belive. It can't be!
I have to brake myself loose. They try to stop me, those fools!


What the hell have I?
Close your eyes and watch me die.
In your head I live,
but in your world I dont fit.

Well you can't sense and run me out.
That one mistake was me all about.
Little voice in little head.
Slowly fades away and now it's
dead.

What the hell did I have?
Close my eyes and I see a man.
In my head I live
but in this world I never fit.

****** Jälleen vanhaa tuotantoa ja kielioppivirheellistä tankero engelskaa. *******