Kun kaksi kaatuu...

Yhdessä me katsomme
projektien etenemistä tulisten hiilten yllä.
Hän laahustaa tänne viereeni
sulokkain askelin.


Kuolemattomassa kaukaisuudessa katson,
kun se tuhotaan.
Siellä missä vielä vihertää,
voit kuulla maailman huutavan spitaalisena
ja minä en kuule mitään...


Raikkaan yön aromin,
huudon vaienneen,
minä aistin selässäni.


Ei tullut sankareita pelastamaan.
Minua tai maailmaa.


Älä missään nimessä päästä irti tikaristasi...

Perkele on minussa

Kuljen perässä perkeleen.
Perkele hiipii hypellen.
Minun maille, mainingeille.
Suloakin sulokkaimmin elein.


Hornan huoneessa hikoillen,
seurassa perkeleen.
Tuon järkiheiton,
vajaamielen.


Istumistani istun, kunnes ikuisuuteen istun.
Hornaakin hornempaan kaipaan.
Kuulemaan sen sarvellisen saatanan huudot.
Huutamatta jätetyt...


Kalman katkero
yön veri,
kalma.
Kuitenkin kuoleman haistan.


Kuitenkaan avuntuojaa auvoisaa ei
täällä teillä tietämättömillä näe...


Haistat hajuni,
näet kasvoni,
kuulet ääneni,
maistat makuni,
mutta silti et tunnista,
että perkele on minussa...

Apinalauma

Luulevatko ihmiset
minun olevan banaanipuu?


Sillä nämä nälkäiset apinat
pyörivät minun ympärilläni.


Sätkien, kirkuen.


Eikä minulla ole
antaa banaaneja heille kaikille,
vaikka huutaisivat kuinka.

Yhteiskunnalta

Osaatko kertoa mikä
on yleisin korjausväline?


Minä ehdotan:
Nyrkki.


Hiljentää miehen,
naisen.
Elektroniikan korjaa,
tai sitten ei.


Parantaa pahan mielen.
Näin on väitetty.


Mistä lie nämä uskomukset opittu...

Muistonvaalija

Kotona kellon naksutus,
kalpea ajattomuus.
ihminen vaatimattomasti odottaa
kesäistä nöyryyttä kaukaisuudesta.
Muistonvaalija keinuu,
alku ja loppu onnella...


Kun ei ole enää muuta,
lipuu hitaasti kauas.
sirinää kuin olisi yksin tehtaalla!
kuiva, rauhallinen valo.


ikuisuus, rauha.

Pyydän sormia sormien lomaan

En huuda, en kilju. On mieleni luuta.
Totisesti tiedän, etten saa taivaalta kuuta.
Silti sen paino heikot hartiat maahan
voi painaa, enkä jaksaisi enää katsoa maata.


Vaan on mieleni raskas ja katseeni synkkä.
Ajatuksistani jäljellä vain pieni haaveiden tynkä.
-Kaunis on näky ja niin on ihana seura,
että kyyneleistäni tuli haaveiden uoma.-


Toivoa saatan, että halkaisen muurin
sanoin tai kirvein pahan perin juurin
kitkisin pois enkä takaisin päästä.
-Ei täällä saisi olla seinät jäästä-


Itse sen muurin muurasin umpeen.
Tiedä miksi en kai moneen vuoteen.
Ja turhankin kovan seinän sainkin aikaan.
Nyt etsin keinoa kaataa se maahan.


Astua yli tai saada aukko,
nähdä ovi ja rikkoa lukko,
ryömiä ali tai juosta läpi
kunhan kiinni saisi pitää kädestä käsi.

Cyclus

Etelässä minulla aina lämmin.
Pohjoinen ihmisyydestä kylmä.


Itä ja länsi kohtaavat,
vain kevyellä työllä.


Akseleilla monta virkaa
ja hydrauliikkaa toimiin uusiin.


Kovalevyt hidastuvat
ja pian laskee öljyt alleen


Kun normien yli kaasupäästöt
ja prosessorit ylikuumat,
on aika laittaa kiertoon
poloinen, raukka, ressu.


Aika antaa aineet muille
elämän vasta aloittaville.


Ja kun aika on tullut tai vielä tuleva,
niin voimme nousta uudelleen.

Felix domesticus

Muistolauseita tekee mieli,
minä itsekseni itken.


Jos se niistä eläväksi.
Tai edes lähemmäksi.


Tämä erikoinen tapaus.
Karvainen ja laiska.
Jyrsijän kauhu, ehkä jopa siivellisen.


Minulle aina esitti.
Muille ei.




Siksi poissaoloani vaadittiin,
että vanha saisi rauhan.

Jos vain

Jos yksi sana,
tai pitkä lause.


Koko maailmankaikkeuden hiljaisuus,
tai tuntematon ääni.


Olisi olemassa sinua ja tarpeitasi varten,
niin sen sinulle ojentaisin.

Apoteoosi

Valossa hiivintää
    Kuin henkäys
        ja ihminen ymmärtää


Itämaan tieteilijän
    eteen kelluu ajattomuudessa
        huumaavan hiljainen tieto


Manan maille
    ihmisyyden kuva
        vaalii tietoaan


mielenhäiriöstä noustaan apoteoosiin.


Kun sanaa tarvitaan.


Kuin toiselle kaltaiselleen äärettömyydessä


Ajatus harmageddonin alla
    tyhjyydessä mystinen,
       kaiken paljastava totuus


Ihmiskunnan pimeydessä nousee vaihtoehtoinen Jumala